Unkari. Tuhatvuotinen valtakunta idän sekä lännen välillä täynnä sepitettyjä ja ei niin sepitettyjä tarinoita. Kroatian sekoilujen jälkeen suuntasimme Balatonin rannoille. Balaton on n. 75 km pitkä ja muutaman kilometrin levyinen tuliperäisen toiminnan synnyttämä Keski-Euroopan suurin järvi. Pohjoisrannalla sijaitsee useita jo miljoonia vuosia sitten sammuneita tulivuoria, joiden ympäristöönsä puhaltama tuliperäinen kiviaines on tehnyt maasta hyvin hedelmällisen ja alue tunnetaankin erityisesti viineistään. Järvi on matala ja rannoiltaan hiekkainen; seikkoja jotka tekivät Balatonin rannoista jo 1800-luvulla suositun lomailukohteen. Globalisaation tarjoama mahdollisuus unkarilaisille matkustaa omien rajojensa ulkopuolelle yhdistettynä Euroopan talouskaaokseen on kuitenkin tehnyt viime vuosina alueella tuhojaan, aiheuttaen ylikuumentuneen turistibisneksen kyykkäämisen. Joka kolmas ranta-asunto on myynnissä ja puolet hotelleista/majataloista/ravintoloista on laittanut lapun luukulle.

Itse järvi on ihan huippu, veden lämpötila kesäpäivisin on n. +25 ja hiekkaisia rantoja on tarjolla muutaman kilometrin välein. Päiväsaikaan osalle rannoista on nimellinen sisäänpääsymaksu, jolla katetaan paikalla jatkuvasti päivystävän lääkärin kulut. Roosa sai järvestä jonkun naarmun/ötökän pureman ja terveydenhoitohenkilökunta oli heti paikalla vajaan kymmenen askeleen päässä. På gratis. Kävimme myös tölläämässä pariakin tuliperäisesti syntynyttä calderaa, joista toisen laelle oli jo 700 vuotta sitten joku keksinyt linnoituksen kyhäämään. Toisen kukkulan kupea oli aikoinaan louhittu, joka oli paljastanut muinaisen maanalaisen laavajärven geologisine erikoisuuksineen.

Balatonin maaseutumeiningin rentouttamina sukelsimme sykkivään Budapestiin. Eurooppalaisen kulttuurin ja taiteen keskipisteenä tunnettu kaupunki suurellisine arkkitehtuureineen ja valtavavine ihmisvirtoineen oli aisteja stimuloiva kokemus. Kävimme kansallisgalleriassa pällistelemässä sekä maailmankuulujen taiteentekijöiden tuherruksia että muinaisaarteita kreikkalaisesta kulttuurista aina egyptiläisten kautta kymmentuhatvuotisiin emopatsaisiin. Toisena yönä lepuutimme huoneistossa jonka hissi ja rappukäytävä sisäpihoineen oli jo itsessään omanlainen kulttuurikokemuksensa. Vanhan, jo rapistuneen eleganssin historiallinen havina kävi noissa rapautuneissa kalkkikoristelluissa parvekkeissa ja pylväiköissä auringon paahtaman päivän kääntyessä iltaan elohopean osoittaessa yli 34 asteen.