DSCN3040.jpg

Saatiinpa taas idea lähteä reissuun. Jokunen hetki edellisestä raportoidusta reissusta onkin jo (kts. https://tieto.vuodatus.net/). Päällimmäisenä ajatuksena oli tunkea kakarat takapenkille ja lähteä näyttämään niille Eurooppaa, jotta ymmärtäisivät jotain kulttuurillisten juuriensa perään. Samalla tulee itse nähneensä paikkoja, joihin ei ole koskaan ehtinyt mennä. Siis kamat Mursun ronttiin ja keula kohti etelää. Niin pitkälle mennään kunnes joku työntää konepistoolin piipun nenään ja sanoo: Stop! You shall not pass!

Tarkoitus oli hypätä 5. kesäkuuta maanantai-aamun ekaan nopeaan lauttaan rapakon toiselle puolelle, mutta pienen mutkan matkaan aiheutti passini vanheneminen edellisenä kesänä. Eikun aamulla lentokentän kyttikselle express-passia tilaamaan. Päivä kuluikin siinä sitten passia iltapäiväksi odotellessa. Haettiin vielä mätänetistä laadukas perheteltta 14,90,- mukaan varmuuden varalta. Aijoo, ja rekisteriotteestahan pitää olla ihan oikea paperiversio ulkomailla mukana, vaikkei sitä kotomaassa enää kukaan kaipaa. Iltapäivästä koukittiin uunituore passi Jätkäsaaresta (sen saa tilata kolmeen eri paikkaan) ja hurautettiin kiesi lautan uumeniin.

Lauttamatka katamaraanilla on hätäinen, puolitoista tuntia ja ollaankin jo Tallinnassa. Pikalautan etuna on muuten erityisesti sekin, että se vetää maksimissaan n. 120 autoa, jonka Tallinnan sataman tieverkko pystyy tukehtumatta ottamaan vastaan. Sitten vaan pari tuntia posotusta Pärnun suuntaan ja vähän ohikin ja olimme perillä Kardlassa, telttapaikalla Itämeren rannalla. Virossa on ihan huippuja telttailu- ja leirintäpaikkoja, joita ylläpitää RMK (Viron metsähallitus). Mestat on yleensä hienoja, niihin saa autot hyvin parkkiin, vessat on siivottuja, polttopuita on tarjolla (mikäli paikka varustettu tulisijalla) ja IHAN ILMAISEKSI. Karttahaku kaikkiin vajaaseen 300 ylläpidettyyn paikkaan https://www.google.com/maps/d/viewer?mid=1qobnol9-CPlln50BJ7ANi8g07f0&hl=en_US&ll=58.64774070353385%2C24.845532950000006&z=6

 

Mätänetin teltasta ei ollut mihinkään, joten siirryimme keskellä yötä Sadun kanssa lasten telttaan, jossa sitten nukuimme koko perhe polvet toistemme suussa. Aamu oli kuitenkin aurinkoinen ja keittelimme trangialla aamupuurot ja kahvit. Kävimme vielä rannalla hukkaamassa Nellusterin Frozen-leluavaimen jonka jälkeen olimmekin huudon säestyksellä ihan valmiita lähtemään. Kokka kohti Latviaa. Valtion vaihtumista ei nykyään juuri meinaa edes huomata, tien pientareella on joku tappi, missä pieni kyltti, jossa asiasta ilmoitetaan. Muutaman tunnin ja noin kymmenen hengenvaarallista ohitusta todistettuamme (Ohituskieltomerkki? Rekka tai kaksi rinnakkain tulee vastaan? Ei koske ainakaan minua, sanoo latvialainen saksantuontibemarissaan ja painaa mustaa savua taivaalle) päädyimme Riikaan. Liikenne ihan solmussa ja vetäisimme Mursun puiston reunaan parkkiin.

IMG_0343.jpg

Hetken puistoissa palloiltuamme ja syötyämme olimme jälleen valmiita jatkamaan kohti Kaunasta, wanhaa hansakaupunkia keskellä Liettuaa. Kaupunki, tai siis ainakin vanha keskusta on tosi inhimillisen kokoinen parikerroksisine vanhoine taloineen ja kujineen. Keskellä on tori, jonka laitaan jokainen kynnelle kykenevä ammattikilta on omat kirkkonsa ja pytinkinsä vuosisatojen kuluessa pystyttänyt. Yön vietimme vanhassa, edelleen toiminnassa olevassa nunnaluostarissa ihan torin laidalla. Lapset tainnutettuamme kävimme vielä kävelyllä kohdassa, jossa kaksi jokea yhdistyy yhdeksi isoksi.

IMG_0338.jpg

 

Aamulla taas kimpsut kasaan ja tien päälle. Nyt oli suuntana kaupunki nimeltä Malborg, Pohjois-Puolassa. Sananen muuten maisemista. Siinä missä Eesti on pelkkää pusikkoa, Latvia pelkkää hiekkaista mäntymetsää ja Liettua pelkkää tasaista peltoa (siis niinkuin TOSI tasaista, voit nähdä jopa taloja ja puita horisontin takaa); on Puola loputon ketju piskuisia kyliä, joita lehmuksilla reunustettu maantie yhdistää. Rekkoja on liikenteessä aivan tajuttomasti, ihan kuin koko maa olisi muuttamassa johonkin ja jättämässä kyliin vain hampaattomia mummoja...eiku just niinhän se taitaa mennä. Puola on myös tosi metsäinen, ja tiheiden lehtimetsien läpi kulkee kauniita puiden oksista muodostuneita tunneleita, joita ei muiden paikallisten nähtävyyksien ohella nää, jos ajaa pelkkiä moottoriteitä.

DSCN3051.jpg

Malborg oli juuri sellainen kuin olin odottanut, yksi Euroopan hienoimpia linnoja, jossa näkemistä ja koluamista riitti koko päiväksi. Teutoniritarien 13. vuosisadalla perustama linna on vaihdellut omistajaa tiheään eri valloittajien ottaessaan sen haltuunsa ja tehden siihen myös omia mieltymyksiään mukailevia muutoksia ja lisäyksiä. Linnan resturointityöt aloitettiin jo 1500-luvulla, jolloin yritettiin estää linnan vajoaminen saviseen joenpenkkaan ja remontointia onkin sitten jatkettu ihan tähän päivään ja vielä varmasti hamaan tulevaisuuteen. Linna muureineen oli kärsinyt erityisesti mieltään jatkuvasti muuttavista arkkitehdeistä sekä toisesta maailmansodasta, jonka jälkeen järjestelmälliset ja argeologiaan perustuvat restauroinnit oli juuri saatu hyvälle tolalle, kunnes tulipalo 1959 poltti linnan poroksi. Nyt linna on jälleen rempattu upeaksi ja sitähän oli tullut meidän lisäksemme joku muukin katsomaan. Väisteltyämme aikamme turstilaumoja päätimme karistaa Puolan pölyt jaloistamme ja suunnata kohti Berliiniä. Maan vaihtumista ei huomaa taaskaan juuri muusta kuin nopeusrajoitusten päättymisestä moottoritiellä. Hyvin se 18-vuotias Mursunuorukainen jaksoi vielä vääntää viisarin kahteensataan.

 

Berliinistä lisää seuraavassa postituksessa...