Kroatia on ollut oikea kommellusten ja kohelluksen maa. Heti ensimmäisenä aamuna oltiin Pulassa. Siis sen nimisessä kaupungissa, jossa oli muinaisten roomalaisten gladiaattorikoulujen rakennuttama amfiteatteri, jossa on tarjottu leipää, sirkushuveja ja verenvuodatusta joskus vuonna 50 ja nakki. Pulasta jatkoimme sisemmäksi Kroatiaa, kohti Plivnitsen kansallispuistoa. Ei muuta kuin yöpaikan osoite navigaattoriin j menoksi. Asetukset navista olen valinnut tietenkin siten, että päällystämättömille teille ei mennä. Kylä toisensa jälkeen tie alkaa muuttua kuoppaisemmaksi ja pusikkoisemmaksi ja lopulta löydämme itsemme kaatopaikalta, jonka jälkeen tie muuttuu ensin soratieksi ja lopulta metsätraktoriväyläksi. Sitten tuleekin vastaan teräsportti, jossa ilmaistaan riittävän monella kielellä: ulkomaalaisilta pääsy kielletty, alueelle tunkeutujat ammutaan. Tämä on nyt ilmeisesti se ensimmäisessä postauksessa ennustamani merkki, että on aika kääntyä takaisin. Myöhemmin Zagrebissa meinasin saada vielä rengaslukon autooni pysäköityäni "väärin" vanhaan kaupunkiin. Mutta alla lisää.

Kroatiassa siis oltiin tuossa pari päivää ja yötä. Käytiin tosi hienossa luonnonpuistossa katsomassa vesiputouksia ja käveltiin siellä yhden lammen ympärillä. Näkymät olivat tosi hienoja ja vesi turkoosin läpinäkyvää. Lapset saivat juosta vapaasti siellä poluilla, kunhan näkivät meidät. Innoissaan olivat, Nellukka oppi juoksemaan kiemurrellen varoen puiden juuria. Toiseksi yöksi mentiin Adrianmeren rannalle ja siellä käytiin iltauinnilla ja rannalla syömässä pitsaa. Kauheasti on tehty kaikenlaista ja menty paljon autolla paikasta toiseen. Välillä  on pidetty välipäiviä, jolloin ollaan kävelty paljon ja katteltu kaikkia erikoisia juttuja. Lapset on jaksaneet ihan tosi hyvin ja me ollaankin Tommin kanssa ihmetelty miten ne onkin jaksanut niin hyvin ja ettei tää lasten kanssa matkustaminen/ autolla reilaaminen näytäkään olevan niin vaikeaa, kun ennen matkaa vähän aateltiin. Ehkä asiaa on auttanut, että ne on tottuneita autolla matkustajia ja että on helpompi reilata autolla kun jos esim. reilattaisiin lasten kanssa junilla.

Välillä on vähän väsyttänyt yöpaikan ja maan vaihtaminen koko ajan, mutta aina ollaan sitten taas nähty ja koettu jotakin uutta ja hienoa. Onneksi meillä on yksi vaatekassi, kaksi reppua ja kylmälaukku, joten kamojen kasaaminen menee jo tosi rutiinilla. Nyt ollaan oltu 11 maassa tämän reissun aikana ja vielä matka jatkuu. On tullut vähän sellainen olo, että ei ole silleen väliä missä maassa ollaan, yhteinäisessä Euroopassa kuitenkin. Aika erilaisia maita täällä on, mutta siltikin tosi hienoa, että tosta noin voi vaan vaihtaa maata ja kaikkia on helppoa, kun kuulutaan kaikki EU:hun. Tosi ystävällisiä ihmisiä on ollut erityisesti Sloveniassa ja Kroatiassa ja meidät on otettu todella ystävällisesti vastaan, ollaan jopa saatu lahjoja majapaikkojemme emänniltä. Kyllä on ihmiset ihmetelleet, kun ovat kuulleet että olemme Suomesta ja autolla!

Eilen oli järkyttävän kuuma varsinkin kun isi ja äiti sanoi että olkaa nyt siellä ulkona kun Suomessa te sitten valitatte että on kylmä, no sehän ei pidä paikkaansa ollenkaan varsinkaan kesällä. Aamuisin jos herään aikaisin tekisi mieli tehdä jotain mutta usein miten isi ja äiti nukkuu vielä eivätkä Roosa tai Nelli ole vielä hereillä. Nyt Nelli kiertää mun ympärillä rinkiä ja huutaa että peppialan se ärsyttää kauheasti! Nyt tuoksuu herkku joten taidan lopettaa tähän.